17.2.2015

Ostoksia

Mun piti käydä tänään leffassa tsekkaamassa Whiplash, mutta myöhästyin näytöksestä, heh! En siis onneksi ollut ostanut lippua valmiiksi, koska teatteriinhan pääsee sisälle vaikka elokuva olisi jo alkanut. Mä sitten aikani hengailin keskustassa ja kävin Uffilla ja kierrätyskeskuksessa.

Löysin pari peruspaitaa ja kirjan, jonka oon jo pitkään halunnut lukea :-) Näihin ostoksiin meni yhteensä 11 euroa, joten ei paha!! Ihanaa kun taustalla on matto kasassa, kun Spock on riehunut :D




KYLMÄ

Ei hitsi tuolla ulkona on petollisen kylmä ilma! Aurinko paistaa kauniisti, mutta kun ulos astuu, niin tuntuu kuin sisukset jäätyisivät :-D

Talvi on musta ihanaa aikaa, mutta tänään en tosiaankaan pukeutunut kunnolla kun lähdin dogin kanssa ulos. No nyt ainakin tiedän, että seuraavan kerran ulos mennessäni pitää panostaa vaatekerroksiin.

Mä vähän kelasin jos tänään olisin mennyt katsomaan jonkun Oscar-ehdokasleffan, koska mun päiväsuunnitelmat peruuntuivat. Oiskohan Whiplash tai Theory of Everything listalla seuraavina.

Oikein kivaa tiistaipäivää kaikille!



13.2.2015

Kingsman: Salainen palvelu (arvostelu)

Käytiin eilen Samin kanssa ennakkonäytöksessä katsomassa Kingsman: Salainen palvelu ("Kingsman: The Secret Service"). Näytöksessä oli pukukoodina agentti tai gangsta ja mehän Samin kanssa innostuttiin pukeutumaan agenteiksi. Saliin päästyämme me huomattiin, ettei tyyliin kukaan ollut pukeutunut teeman mukaisesti :D No, mitäpäs pienistä!



Tää arvostelu on hyvin löyhä, koska mulla ei ole kokemusta juurikaan agenttileffoista. James Bondeja on joskus tullut katseltua, mutta ei kovinkaan intohimoisesti. Ainoa agenttityylinen leffa, josta oikeasti pidän on Matrix.

Odotukset ei olleet siis kovin korkealla ja leffa alkoikin aika epäkiinnostavalla tavalla. Kesti hetki ennen kuin sisäistin elokuvan idean, koska en ikinä lue arvosteluja enkä edes kuvausta ennen elokuvaa. Kingsmanissa on kuitenkin huikeat näyttelijät: yksi mun lemppari brittinäyttelijä Colin Firth, yleisesti loistava Samuel L. Jackson ja uusi (ja komea) tuttavuus Taron Egerton

Leffa muuttui koko ajan mielenkiintoisemmaksi ja mä diggasin paljon! Rakastan ironiaa ja vihaan kliseitä. Kingsmanissa oli vältelty kliseitä jopa niin rajusti, että niistä tuli kliseitä (:D) ja ironia säilyi koko elokuvan ajan hyvän maun rajoissa. Siis voiko tää olla ensimmäinen kunnon agenttileffa josta pidin?!

Mulle tuli fiilis, että tän leffan ohjaaja on nero! Tää on just sitä mitä vuonna 2015 pitää tehdä elokuva-alalla!

Kingsman saa Suomessa ensi-iltansa 27. helmikuuta. Suosittelen lämpimästi kokeilemaan, vaikka ei pitäisi tämän tyylisistä elokuvista :-)

11.2.2015

Koska taas hevosen selkään?



Multa on toivottu pariin otteeseen blogitekstiä meidän entisestä hevosesta, joten tässä tulee!

Howie oli vuonna 1991 syntynyt englannintäysiverinen ja se oli mulle täydellinen luonteeltaan. Se jouduttiin valitettavasti lopettamaan loukkaantumisen takia muutama vuosi sitten. Suoraan sanottuna en muista minä vuonna rakas heppamme siirtyi tuonpuoleiseen, mutta se oli joko 2011 tai 2012.

En ole Howien kuoleman jälkeen ratsastanut kertaakaan. Mua on jopa alkanut hieman jännittämään hevosen selkään kapuaminen, koska tuntuu että viime kerrasta on ikuisuus. Howie oli tasainen ja luotettava hevonen, jonka kanssa olisin uskaltanut mennä vaikka mihin. Se saattoi säpsähtää yhtäkkistä kovaa ääntä, mutta ei ikinä karannut käsistä. Kun sen kanssa laukkasi pellolla, niin entisenä laukkahevosena se kirmasi kovaa vauhtia eteenpäin, mutta pysähtyi heti kun sille antoi käskyn. Musta tuntuu, että en koskaan löydä yhtä luotettevaa heppakaveria kun Howie oli mulle.

Varmasti löytäisin jos uskaltaisin etsiä. Jos mä vielä joskus kapuan hevosen selkään, niin sen pitää olla superluotettava ja rauhallinen, koska jos koen nyt ikävän kokemuksen hevosen selässä, niin mua pelottaa, että mulle kehittyy pelko hevosia kohtaan.

Ikävä on kova ratsastusta kohtaan, koska en tiedä mitään urheilulajia joka olisi niin rentouttavaa ja mukavaa. Noh, ehkä vielä joskus kun on sen aika :-)


7.2.2015

Selvästi ulkoilublogi





Mä selvästi laitan tänne blogiin nykyään vaan lenkkeilyjuttuja ja -kuvia :-D No minkäs sille itselleen mahtaa ja kannattaahan sellaisista asioista kirjoittaa mitkä kiinnostavat itseä eniten.

Käytiin eilen mun serkkuni kanssa Helsingin keskuspuistossa käppäilemässä. En olekaan käynyt siellä kovin montaa kertaa elämäni aikana, mikä on oikeasti aika outoa :D Törmättiin suloisiin hepoihin ja Spock näki myös ensimmäistä kertaa kavioeläimen livenä! Vähän jännitti ja se tyytyikin katselemaan jättiläisiä vähän kauempaa. Hevosen kakka kylläkin maistui pojalle...

Dallailtiin metsässä pari tuntia ja sitten matkasin kotiin päin. Spock pelkää vielä aika paljon julkisia ja bussimatkan jälkeen se aina oksentaa. Tämä voi johtua vielä sen nuoruudesta, koska koiralla kehittyy tasapainoelin tiettyyn ikään asti ja Spockilla taitaa olla vielä kehitys kesken.

Collieilla tavataan valitettavan paljon arkuutta tai ainakin olen lukenut niin lukuisilta nettipalstoilta. Spock ei onneksi pelkää ihmisiä ollenkaan ja vain tosi rajuja koiria se välttelee. Kovia paukahduksia ja outoja isoja juttuja se kyllä pelkää ja yritetään koko ajan totuttaa sitä uusiin asioihin. Onneksi Spock ei ole ollenkaan agressiivinen ja se on meidän iloksi myös todella utelias. Arkuus voi ilmetä myös vanhempana agressiivisuutena ja nyt me teemme kaikkemme, jotta tällaista asiaa ei kohdata koskaan :-)

Onkos muilla collieiden omistajilla samanlaisia kokemuksia?

3.2.2015

Luontoon kaipaan niin





Jos jokin asia saa mut hymyilemään, niin se on nähdä onnellisuus eläimen naamasta. Se, että pystyn tarjoamaan mukavan elämän mun koiralle antaa mulle paljon iloa elämään. Tänään kävelin talvisessa metsässä ja näin miten Spock kirmaili onnellisena mun edessä ja välillä tuli tökkäisemään kuonolla mua ihan kuin tarkistaakseen, että mulla on kaikki hyvin. Mä huomasin hymähteleväni monesti itsekseni ja välillä se tuntui niin hölmöltä, että piti tarkistaa että lähistöllä ei ole tiirailijoita :D

Muistetaan kaikki, että koira ei voi valita omistajaansa ja tarjotaan koiralle hyvä ja rakastava koti :)

1.2.2015

Koirabaletti

Spock on löytänyt uuden intohimon kohteen elämäänsä: koirabaletin.

Ei nyt sentään :D Se vaan diggailee metsästää lunta jota potkitaan sen edessä ylöspäin. Välillä poitsu vaan tuijottaa kenkiä ja toivoo, että pääsee taas loikkimaan hurjia balettipomppujaan.








Ulkoileminen ja etenkin luonnossa liikkuminen tekee hyvää mielenterveydelle. Lapset oppivat asioita paremmin ulkona ja kärttyisimmillekin ihmisille tulee hyvä fiilis kun lampsii menemään vaikka metsässä. Tänään eräs vanha rouva innostui silittelemään Spockia ennen hissiin menoa ja tokaisi mulle: Kyllä mullekin kelpaisi tämmöinen! Sais lenkkeilyseuraa.

Kyllä luonto on sellainen asia elämässäni mistä en tingi. On kyllä ihanaa kun läheltä löytyy kaunista metsää ja kulkemattomia lumihankia. Helsingin katoavaa kauneutta.

Onneksi ydinkaupungissakin asuvat voivat liikkua hieman jonnekin suuntaan ja kyllä sitä metsää yllättävän läheltä löytyy. Esimerkiksi Espoossa on paljon metsää ja yksi mun lemppari kansallispuisto: Nuuksio.





Pidätkö sä metsässä liikkumisesta ja käveletkö mieluummin polkuja pitkin vai löydätkö itsesi metsän keskeltä sieltä mistä kukaan muu ei ole vähään aikaan kulkenut?

Kuulin jostain että enemmän luonnon helmassa elävät ihmiset ovat keskimäärin onnellisempia kuin kaupungissa kaukana luonnosta asuvat. Jep, ei saa yleistää, mutta kyllähän tässä jo maalaisjärkikin puhuu :)

Mahtavaa sunnuntaita <3